Kajaanista Suomen Bend

For my English readers, sorry, this post is only in Finnish. It’s about Finnish city Kajaani and my thoughts how it could be the next beer city in Finland stealing some great ideas from Bend, Oregon and Grand Rapids, Michigan. 

Olen hahmotellut tätä juttua pari kuukautta ja nyt nähdessäni Höyrylaiva Koudan sivuilla jutun heidän omasta oluesta, tiesin olevani oikeilla jäljillä. Siispä on hyvä aika julkaista tämä!

Kaikki ajatukset alla on minun oman pienen pään mietteitä, niistä ei ole keskusteltu kenenkään asianomaisen kanssa eikä mitään suunnitelmia tämän pohjalta ole tehty. Putoushahmon sanoja lainatakseni ”Saa käyttää, muttei oo pakko, hei!”

Lehdissä pyörii tällä hetkellä englanninkielisen About.com –sivuston arvio Suomen kauheimmista kaupungeista ja sen ykkössijalla komeilee Kajaani. Sosiaalisessa mediassa kajaanilaiset ystäväni ovat ottaneet asian monella tavalla vastaan, osa nauraa, osa on kirjoittanut kirjoittajalle vastineen ja puolustavat kotikuntaansa kainuulaiseen tapaan henkeen ja vereen. Vaikka läpi harmaan kiven, kun muut ymmärtää kiertää sen. Noh, kainuulainen mentaliteetti vain on sellainen, tiedän sen ja tunnistan sen itsestänikin. Vaikka juttu saattoikin olla kirjoitettu ilman, että kirjoittaja itse on koskaan käynyt Kajaanissa, saati kakkossijalla olleessa Kanissa, näkisin tämän todella suurena mahdollisuutena kuitenkin Kajaanille. Kun meidät on heitetty pohjalla, tiedetään ainakin minne suuntaan suunnata siitä. Ja koska lapiota ei ole mukana, on suunta siis ylös.

Olen jo jonkun vuoden seurannut olutharrastelijan matkailua niin Suomessa kuin maailmalla ja huomannut, että Suomessa ei ole ”liian monta” hyvää olutkaupunkia. Jyväskylän Palokan Citymarketissa on Suomen markettien paras valikoima. Helsingissä taas on luonnollisesti eniten parhaita olutravintoloita ja Porissa ja Oulussa on nouseva käsityöläisolutkulttuuri. Tampereellakin on vilkas olutkulttuuri Pyynikin käsityöläispanimon, Plevnan ja olutravintoloiden tarjoamana. Varkauden suunnalla taas taidetaan mäskileivän teko. Jotenkin tuntuu, että Oulu – Jyväskylä linjan takana pohjoisessa ei ole enää paljoa hyviä olutkaupunkeja. Iso-Kallan panimo yrittää luoda vähän jotain käsityöläisoluen tapaista, mutta Iisalmessa on enää sitten bulkkia tarjolla Olvin puolesta. Näkisin erittäin suurena mahdollisuutena Kajaanin nousta olutkartalle, jos vain ihmiset ovat valmiita avaamaan mielensä olutkulttuurille.

 

NYKYINEN TILANNE KAINUUSSA

Kajaanin ja Vuokatin suunnalla on jo hyvää alkua, mutta sen voisi viedä vielä pidemmälle. Kotipanimo Nälkämaan Luotikuja IPA oli hyvä alku Saint Kukossa. Samojen poikien Tervakanava Stout kiinnostaisi jopa minua ja en edes juo olutta! Vuokatin suunnalla Vuokatin Viini valmistaa jo omenasiideriä, jota myydään Vuokatin K-marketissakin. Kajaanin K-citymarket tekee puolestaan yhteistyötä kajaanilaisen olutseura Kolopakon kanssa (Tosin tarkempi tarkastelu osoitti, ettei Kajaanin Olutseura Kolopakko on ilmeisesti lopettanut toimintansa jo pari vuotta sitten, kun Islamilainen järjestö kaappasi heidän nettisivut. Tämä ei suoranaisesti lisännyt Kajaanin uskottavuutta mahdollisena olutpaikkana olutasiantuntijan silmissä). Hospoda Korunassa on Kajaanissa harvakseltaan käyvälle aina jotain uutta ulkomaalaista olutta tarjolla. Viimeisin uutinen oli, että Laituriterassilla Kalkkisillalla on oma nimikko-olut Oulujärvelle. Äkkiseltään hyvä alku, joskin nämä toimet vaikuttavat toimivat vähän irrallaan toisistaan, mutta uskoisin, että Yrityshautomo Intotalo ja Lähiruokaprojekti saisivat kimpassa tämänkin puolen yhdistettyä ja terävöitettyä, jotta Pohjois- / Itä-Suomeenkin saataisiin oma olutkaupunki nousevaa käsityöläisolutkulttuuria tukemaan.

KAJAANIN OLUTHISTORIA

Oheisessa listassa voi olla virheitä, koska täydellistä selontekoa Kajaanissa toimineista olutpanimoista ei löydy. Tieto on näin jouduttu keräämään eri lähteistä, ja niissä on voinut olla risteäviä tietoja tai jopa virheitä.

Heinäkuu 1860 – 1861               A. J. Granqvist, Bryggeri (Anders Jonathan Granqvist)

1861 – 1875                                    Renfors Bryggeri

1877 – 27.8.1879                          Wiklund & Bergh, Bryggeri

elokuu 1902 – 29.5.1917           Kajaanin Oluttehdas – Kajanas Ölbryggeri 

1925 – 1932                                   Kajaanin Kalja Oy

1932 – 1938 (?)                            Oluttehdas Oivalle

1995 – 1999                                   Kajaanin Panimo & Pub

 

Seuraavat tekstit on kopioitu BeerFinland.com –sivulta, jossa on esitelty Kajaanin vanhat panimot.

Renfors Bryggeri

Tulliniemi (nyk. noin Satamakatu)

Kajaanin kaupunki

Aloittanut: 1860

Lopettanut: 1875

Historia:

Kajaanin ensimmäisen kaupallisen oluttehtaan perusti Oululainen tullitarkastaja ja kauppias Anders Jonathan Granqvist heinäkuussa 1860. Tämä ei ollut Granqvistin ensimmäinen oluttehdas, sillä hän oli perustanut tehtaat myös Ouluun ja Ala-Tornioon. Kajaanin tehdas rakennettiin Tulliniemeen Kajaanijoen rantaan vielä saman vuoden aikana.

Alle vuoden kuluttua aloituksesta tehtaan uudeksi omistajaksi tuli leski Anna Gustava Renfors. Tehtaan toiminnassa oli mukana myös hänen veljensä viskaali Johan Herman Wahlgrén. Vuodesta 1867 he omistivat tehtaan yhdessä.

Tehdas oli vaatimaton ja jopa ala-arvoinen, ainakin siitä päätellen, että vuonna 1867 Kajaanin kaupungin raastuvanoikeuden päätöksellä tehtaan kiinteistö kiinnitettiin toimituskomissaari Anders Sandbergille 708 markan lainan vakuudeksi. Oluttehtailijoiden (sisarusten) velanmaksukyky oli olematon, joten voi olettaa ettei tehdas ollut toiminnassa ympärivuotisesti. Mainittakoon, että ensimmäisen 10 vuoden aikana velkaa lyhennettiin 28 markkaa.

Tehtaan menestys oli siis erittäin heikko, joten he lopettivat sen vuonna 1875 ja myivät kiinteistön Annan pojalle Herman August Renforssille. Hän ei jatkanut paikalla oluttehtailua vaan aloitti tiloissa kivihiomotoiminnan ja kalastusvälineiden valmistuksen ja vuodesta 1879 lähtien nahka- ja turkistehtailun.

1860 – 1861 A. J. Granqvist, Bryggeri (Anders Jonathan Granqvist)

1861 – 1867 Renfors Bryggeri (Anna Gustava Renfors)

1867 – 1875 Renfors Bryggeri (Anna Gustava Renfors, Johan Herman Wahlgrén)

 

Wiklund & Bergh, Bryggeri

Koivukosken yläpuolella (nyk. Kivipuronsuu)

Kajaanin kaupunki

Aloittanut: 1877

Lopettanut: 1879

Historia:

Vuosi edellisen oluttehtaan lopettamisen jälkeen (vuoden 1876 kesällä) oli uuden oluttehtaan rakentaminen jo käynnissä. Tehdas rakennettiin niin ikään Kajaanijoen varteen, mutta nyt Koivukosken yläpuolelle eli suunnilleen nykyisen Kivipuronsuu nimisen tien kohdalle. Rakennusurakan takana olivat Kajaanin pormestari Herman Wiklund ja raatimies kauppias Carl Gustaf Bergh, joiden nimillä yhtiö rekisteröitiin vuonna 1877. Oluenpanijaksi palkattiin Turkulainen panimomestari Theodor Kollander.

Jostain syystä, tehtaan rakennustyöt kestivät yli puolitoista vuotta nimittäin ensiolut tuli markkinoille vasta maaliskuun lopulla vuonna 1878. Oluen myyntialueita olivat Kajaanin lisäksi Oulu ja sen ympäristö. Kuukauden kuluttua myynnin aloituksesta oluesta mainittiin Oulun Wiikko-Sanomissa, että olut on kyllä oivallista ja voipi hyvin kilpailla muiden läänin olutpanimojen kanssa, jos siihen hiukan voimaa pantaisiin. Sama lehti palasi korjaamaan tilannetta puolen vuoden päästä ja ilmoitti että Wiklundin olut on hyvän makuista, kirkasta ja voimallista.

Ensioluen myyntihetkellä olutkauppa ei ollut Kajaanissa tuntematon asia, sillä tuolloin kaupungin kauppiailla oli myynnissä olutta neljästä Oulun tehtaasta sekä Tornion ja Raahen tehtaista. Hinnatkin olivat täten jo ennalta määritelty eli ravintolassa yksi olutpullo maksoi 70 penniä ja kaupasta 60 penniä.

Kajaanin väkiluvun pienestä koosta ja kilpailusta johtuen oluttehtaan perustaminen on mainittu olleen uhkarohkeaa liiketoimintaa.

Runsaan vuoden kuluttua eli heinäkuun 27. päivä tehtaan keittohuoneessa syttyi tulipalo, joka poltti koko kiinteistön maan tasalle. Palosta saatiin pelastetuksi vain muutama oluttynnyri, jotka tosin juotiin sammuttamaan osallistuneiden kesken pois. Lisäksi on mainittava, että 27. elokuuta vuonna 1879, joka oli unikeon päivä, oli panimomestari Kollander palon syttymishetkellä nukkumassa.

Kiinteistö oli vakuutettu, mutta sitä ei rakennettu enää uudelleen.

__________

1877 – 1879 Wiklund & Bergh, Bryggeri (Herman Wiklund, Car Gustaf Bergh)

 

Kajaanin Oluttehdas – Kajanas Ölbryggeri

Aholan tila (nyk. Ponttoonipolku)

Linnantauksen kylä

Kajaanin maalaiskunta

Aloittanut: 1902

Lopettanut: 1917

vanha vesilaitos

Historia:

Oluttehtaan perustivat Viipurilainen oluenpanija Johan Huikuri ja Viipurin Yhdysoluttehtaan panimomestari Johan Baptist Wutz vuonna 1902.

Ensin tehdas oli tarkoitus rakentaa Kajaaniin, mutta tehtaan rakennuslupa hylättiin kaupungin valtuusmiesten päätöksellä yksimielisesti. Huikuri valitti päätöksestä läänin kuvernöörille. Valitus oli kuitenkin virhe, sillä kuvernööri ei osannut ratkaista tilannetta vaan pyysi ratkaisua senaatilta. Kuultuaan, että ratkaisua haetaan senaatilta, päätti Huikuri lopettaa kyseisen taistelun. Oli nimittäin tiedossa, että kyseiseen paperisotaan menee aikaa, joten ennen kuin anomukset edes lähtivät senaatin luettavaksi Huikuri, päätti rakentaa tehtaansa kaupungin ulkopuolelle. Mainittakoon, että 1900-luvun alussa kaupunkien valtuusmiehet päättivät tehdaslaitosten rakentamisluvat äänestämällä. Tilanne oli toinen maalaiskuntien puolella ja koska Huikurilla oli lupa, tarvittiin tehtaalle vain sopiva tontti.

Elokuun puolivälissä vuonna 1902 Huikuri osti tontin Kajaanin maalaiskunnan puolelta Linnantauskylästä Leimun tilan N:o 6 omistajalta Juho Mustoselta. Mustosen omistamasta tilasta lohkaistiin palsta, joka sai nimekseen Ahola, jonne oluttehdas rakennettiin. Sijainnista huolimatta tehdas rekisteröitiin nimelle Kajaanin Olut- ja Vesitehdas Joh. Huikuri ja Kumpp. Nykyisen osoitteiston mukaan osoite olisi ponttoonipolun ja Ensiläntien kulmassa nykyisen hautausmaan alueella. Koska tehdas kaikkine rakennuksineen nousi mainitun hautausmaan viereen, sai se ensimmäisen todellisen vihamiehen – kirkkovaltuuston.

Joka tapauksessa tehdas rakennettiin nopeasti ja valmistui vielä saman vuoden lopulla, jolloin ensimmäiset tuotteet tulivat markkinoille. Tällöin myyntiin saatiin kaljaa, jota tässä vaiheessa ulos myytiin vain asiakkaan omiin astioihin. Seuraavan vuoden helmikuun ensimmäinen päivä pidettiin tehtaalla avajaiset, jossa oli mahdollisuus maistella olutta ja muita tuotteita ilmaiseksi. Ne jotka eivät avajaisiin päässeet kuljettivat hevoskuskit oluet heidän kotiinsa niin ikään ilmaiseksi. Tuotannossa oli hetken päästä oluen ja kaljan lisäksi myös limonadeja ja vesiä.

Johan Huikuri kuoli 16.10.1904 ja tehdas siirtyi seuraavan vuoden keväällä Johanin isälle Johan Petter Huikurille. Vanhempi Huikuri hoiti tehdasta noin puolivuotta kunnes hänkin kuoli 28.8.1905. Tämän jälkeen pesänhoitajat myivät tehtaan Ruotsalaissyntyiselle panimomestari Olof Djurlingille.

Djurlingin aikana oluen laatu oli kiitellyn hyvä, mutta osittain tämän seurauksena alueella esiintyvä rietas elämä myös lisääntyi. Kajaanijoen rantaan oluttehtaan puolelle ilmestyi myös kyltti, jossa kiellettiin oluen ja väkijuomien nauttiminen alueella. Oluttehtaan hoitajat ja myyjät eivät tietysti olleet vastuussa siitä missä oluet juotiin, mutta tästäkin huolimatta tehtaan väki sai toiminnastaan vihamiehiä eli raittiudenystävät ja virkavallan. Oli syy mikä hyvänsä, kävi niin, että vuoden 1908 joulukuussa omistaja Djurling ajautui konkurssiin.

Pakkohuutokauppa pidettiin tehtaan pihalla 31.3.1909, josta kiinteistöt, koneet, tontin ja yhden hevosen huusi 22.000 markan hintaan Imatralainen oluttehtailija Kristian Woldemar Svendblad. Sen sijaan nuoremman Huikurin asentamat vesitehdas-laitteet, joista Svenblad ei välittänyt, huusi Emil Lehtovaara. Tähän loppui tehtaalla virvoitusjuomien valmistus ja tästä syystä tehtaan nimeksi tuli Kajaanin Oluttehdas – Kajanas Ölbryggeri.

Toiminta jatkui osittain vanhojen työntekijöiden voimin ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin toimintaan tuli hetkellisiä katkoksia. Juomien valmistusta kuitenkin jatkettiin, mikäli raaka-aineita sattui saamaan, aina vuoden 1917 toukokuun 29. päivään eli muutama päivä ennen väliaikaisen kieltolain voimaantuloa.

Tietoja: Hannu Huikuri

__________

1902 – 1904 Kajaanin Olut- ja Vesitehdas Joh. Huikuri ja Kumpp. (Johan Huikuri)

1905 – 1905 Kajaanin Olut- ja Vesitehdas Joh. Huikuri ja Kumpp. (Petter Huikuri)

1905 – 1908 Kajaanin Olut- ja Vesitehdas Joh. Huikuri ja Kumpp. (Olof Djurling)

1909 – 1917 Kajaanin Oluttehdas – Kajanas Ölbryggeri (Kristian Woldemar Svenblad)

 

Ulkopaikkakuntalainen oluttoiminta

 Kajaanin oluenpanohistoria on pitkä ja kietoutuu jopa nykyiseen Olviin jossain vaiheessa. Wikipediasta, Olvin sivuilta & BeerFinland.com -sivustolta löytyi seuraavia tietoja

 

”Iisalmen Oluttehdas Oy (1878-1932)

Olvin historia alkoi 5. lokakuuta 1878 Iisalmen kauppalassa, jossa kahdeksan iisalmelaista kokoontui pohtimaan olutpanimon perustamista apteekkari Gustaf Ignatiuksen johdolla. Hän ja hänen vaimonsa tahtoivat mietojen alkoholijuomien valmistuksella vähentää vahvojen alkoholijuomien käyttöä. Iisalmen Oluttehdas Osakeyhtiö (nyk. Olvi Oyj) perustettiin vuonna 1878 Iisalmeen Luuniemen pohjoisrannalle. Iisalmen Oluttehdas Oy:n ensimmäiset oluet myytiin vuonna 1880. Vuonna 1892 aloitettiin sahdin ja siman valmistus sekä vuonna 1906 virvoitusjuomien valmistus. Vuonna 1925 perustettiin Kajaanin Kalja Oy. Kieltolain aikana toiminnan painopiste siirtyi Kajaaniin.” Vuonna 1932 kieltolaki kumottiin ja III-oluen valmistus aloitettiin 15 vuoden tauon jälkeen (Iisalmen Oluttehtaalla). Vuodesta 1932 (Isalmen Olut)tehdas (laitteineen) vuokrattiin vasta perustetulle (isommalle) kajaanilaiselle Oluttehdas Oivalle (ent. Kajaanin Kalja Oy) ja vuoden 1938 kesällä Iisalmen Oluttehdas Oy muutettiin myös samannimiseksi” ”Jatkosodan aikana (25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944) Oiva valmisti III-olutta saksalaisille joukoille näiden omista maltaista.” Yksiselitteistä tietoa, mitä Kajaanin Oivalle tapahtui vuoden 1938 jälkeen, ei löydy.

1930 (1)

1878 – 1919 Iisalmen Oluttehdas Oy (William Gideon Åberg)

1919 – 1932 Iisalmen Oluttehdas Oy (Evert Wilhelm Åbergille)

1932 – 1938 Iisalmen Oluttehdas Oy (vuokraaja Oluttehdas Oiva Oy, Kajaani)

1938 – 1952 Oluttehdas Oiva Oy

1952 – ____ Olvi Oyj (Säätiö)

Kajaanin Kalja Oy sijaitsi Kainuunkatu 32:ssa, mutta koska kadut sijaitsivat vähän eri tavalla, on sijainti nykyaikana Urho Kekkosen katu 6, Urho Kekkosen kadun ja Pohjolankadun risteyksessä, kerrostalon kohdalla, Citymarketin kanssa kulmittain, toimistotarvikekauppaa vastapäätä.

kainuunaktu 32

Kajaanilainen panimohistoria on kytköksissä myös Oulun Panimoon. Tämän kertoo heidän nettisivu:

”Historia:

Oulun Panimo Oyn perustivat Heikki Saviharju ja Matti Mikkonen vuonna 1993. Seuraavana vuonna Juhani Kärkkäinen perusti ravintolan (Oulun Panimoravintola Oy), joka näkyi kadulle nimellä Oulun Panimo & Pub. Oluen tuotanto keskitettiin alussa niin, että Kiimingissä valmistettiin olutvierre, joka vietiin tankissa ravintolaan. Tämän jälkeen käyminen käynnistettiin perinteisin keinoin (eli lisäämällä vierteen sekaan hiiva). Näin saatiin olutta, joka oli käytetty paikanpäällä. Tätä toimintamallia muutettiin vuonna 1999, jolloin vierre ryhdyttiin käyttämään jo Jäälissä. Oulun kanssa likimain samalla formaatilla aloitti Kemin Panimo & Pub (Kemin Panimo Oy), Saariselän Panimo (Saariselän Panimo Oy) ja Levin Panimo & Pub (Levin Panimo Oy). Polarpanimot Oyn tuotteita vietiin myös Kajaaniin, Kuopioon, Raaheen, Rovaniemelle ja Vaasaan, mutta näissä toimi ulkopuoliset yrittäjät. Nämä paikat tunnettiin tietysti myös nimillänsä eli Kajaanin Panimo & Pub, Rovaniemen Panimo & Pub, jne.

Kajaanin Panimo & Pub

Kauppakatu 30

87100 Kajaani

1995 – 1999

 

KAJAANIN POTENTIAALINEN TULEVAISUUS

Miksi juuri Kajaanista? Kajaanilaissyntyisenä olen oppinut, että sanonta ”Kainuulainen menee vaikka läpi harmaan kiven kun muut ymmärtävät kiertää sen” sopii todella hyvin. Kajaani ei ole isoin kaupunki. Kajaanissa ei välttämättä ole paikallisia, jotka ymmärtäisivät olutkulttuuria niin paljoa että se olisi kannattavaa. Kiitos erinäisten hyökkäysten erilaisiin kapakkoihin, Kajaanilla ei todellakaan ole paras mahdollinen maine. Kajaanilla on kuitenkin paljon potentiaalia ja parhaiten tuo potentiaali näkyy kesällä, kun on Markkinakatu ja Runoviikko. Monet ei-kajaanilaiset tuttuni kyllä tuntevat Kajaanin, tosin paikkana, josta he ovat ajaneet läpi. Miksei annettaisi heille syy pysähtyä Kajaanissa? Suurin yllätys, minkä olen törmännyt matkoillani, tapahtui Saksassa eräällä panimolla. Keskustelimme erään saksalaisen sedän kanssa, joka alkoi kertoa, missä kaikkialla Suomessa hän on matkaillut ja hän osasi nimetä Kajaanin ja Kajaanin Linnan muiden nähtävyyksien ohella.

Fakta on, ettei Kajaanilla ole ”liikaa” rahaa sijoittaa mihinkään ”ylimääräiseen”, mutta siihen on totuttu. Siksi Osuuskunnat on kova juttu Kajaanissa. Se voisi toimia myös Kajaanin olutkulttuurin edistämisessä. Myöskin Gypsy –panimo eli mustalaispanimo on yksi vaihtoehto. Mustalaispanimolla ei ole itsellään fyysisiä panimolaitteita, vaan he käyvät tekemässä oluita muiden panimoiden laitteilla.

 

Kajaanista Suomen Bend

Haluan käyttää esimerkkinä Oregonissa olevaa kaupunkia nimeltään Bend. Myönnetään, Bendillä ja Kajaanilla on paljon eroavaisuuksia, mutta samalla myös paljon yhteneväisyyksiä. Bend sijaitsee Oregonissa, joka tunnetaan todella hyvänä olutosavaltiona, Kajaani taas sijaitsee Suomessa, joka tunnetaan taas hyvin olutvastaisena paikkana. Bendissä on 76 000 asukasta, kun taas Kajaanissa on 37 000 asukasta, noin puolet vähemmän. Kummatkin ovat kuitenkin pikkukaupunkeja niin asukasluvultaan kuin kaupunkirakenteeltaan. Bend on kuitenkin aikamoinen oluttyyssija 22 panimolla. Heillä on oma Bend Ale trail, jolla kannustetaan matkailijoita kiertelemään panimoita ja viettämään niissä aikaa.

Kajaanissa on paljon joen ja järven vierellä olevaa komeaa tilaa ja rakennuksia, samoin kuin helposti jalan lähestyttävä keskusta, joka kannustaisi samanlaiseen “olutvaellukseen”. Näkisin että Hospoda Koruna voisi jatkaa samalla tavalla tarjoamalla suht nopealla kierrolla ulkomaalaisia oluita, Saint Kukko voisi jatkaa loistavalla linjalla ja ottaa lisää kotimaisia pienpanimotuotteita listalle. Nyt joudun tunnustamaan, että vuodet poissa Kajaanista ovat heikentäneet paikallistuntemustani, mutta Saint kehuu olevansa Beer Garden. Sehän on mahtavaa, jos he oikeasti ovat sitä. Naapuripizzeriasta voisi hakea pizzat ja juoda ne Saintin pienpanimo-oluiden kanssa Luotikujalla puutarhavalojen alapuolella. Varsinkin nyt jos tuleva lakiehdotus menee läpi, eikä oluen juojia tarvitsisi enää karsinoida, pääsisi Luotikujalla näppärästi puikkelehtimaan pöytien lomasta kumpaankin suuntaan.

Näkisin myös, että esimerkiksi Sirius ja Wanha Kerho voisivat kehittää itselleen oman nimikko-oluen. Vanhalle kerholle UPMn sahaa kunnioittaen jotain tynnyrikypsennettyä ja Siriukselle kenties jotain helposti kauniin jokimaiseman kanssa nautittavaa hedelmällistä olutta. K-Citymarketilla olisi loistava mahdollisuus tuoda paikallista/lähiolutta lisää valikoimiinsa, tuotantoa kun kuitenkin on lähelläkin (Luotikuja, Oulunjärvi Pale Ale, Vuokatin Viinin siiderit..). Kotipanimot / uudet panimot voisivat pistää ”hyvän kiertämään” ja mäskistä voitaisiin luoda mäskileipää.

Varkauden suunnalla tarjotaan Karvionkanavan Nesteellä Mäskileipää. Mäski/vierreleivän mäski syntyy aika luonnostaan oluen panon ohella. Ensimmäinen ajatus on, että Pekka Heikkinen tai joku muu, kenties nouseva leipomo voisi tarttua kiinni Mäskileipään. Pienpanimot toimittaisivat mäskit leipomolle, josta voisi käydä aamusella tuoreen leivän hakemassa. Tai jos tämä kaikki toteutettaisiin Osuuskuntaperiaatteella, Osuuskunnassa voisi olla omakin leipomo, joka erikoistuisi vain näiden ”sivutuotteiden” tarjoamiseen.

Oluita voidaan käyttää myös ruuanlaittoon, oma suuri herkkuni on olutchili, mutta jotta saataisiin kainuulaista ideologiaa esille, esim. oluessa haudutettu lihapata voisi olla maakuntaruokia suosiville ravintoloille parempi vaihtoehto. Entäs miltä Stout-suklaakakku kuulostaa? Beer & Pretzelshän on ihan klassikko!

On vielä yksi bonus: Michiganissa Grand Rapidsissä hotellit ovat myös mukana tukemassa käsityöläisolutkulttuuria. Hotellit tarjoavat erilaisia “Olutpaketteja”, joissa sisältö vaihtelee kartasta ja leimapassista paikallisiin oluisiin ja luonnollisesti näin ollen vaihtelevat ilmaisesta lisäominaisuudesta useaan sataan dollariin sisältäen jopa huoneen hinnan. Mielestäni oiva esimerkki paikallisen osaamisen tuotteistamisesta. Sijainnillisesti tämähän olisi ehdoton mielestäni Kauppakadulla olevasta Sokos hotelli Valjuksessa, mutta jos ketju kieltää tällaisen “paikkakunnan oman toiminnan”, niin sitten ainakin kajaanilaisten hotellien olisi hyvä tarjota tätä, kuten Karolineburg (jolle näkisin myös oivasti oman oluen sopivan! Joku vanhantyyppinen, venhnää kenties) tai “Kuukkeli” eli Hotelli Kajaani. Vahvistaakseen Kajaani-turistmia olisi tietysti mahtava, jos kaikki hotellit olisivat siinä mukana.

Tässä ”scenessä” on niin paljon mahdollisuuksia, että olisi melkein hölmöä yrittää olla toteuttamatta jotain osuutta siinä. Mutta yksi iso ongelma tosin on.

Vaikka haluaisin pitää itseäni optimistina, en vielä näe sen toimivan ainakaan vuoden ympäri. Näkisin ehdottomasti kuumimmat sesongit tälle kesällä, kun on paljon turisteja muutenkin tulossa. Se olisi turvallisin tapa aloittaa tämän toteuttaminen: matkailusesongin alkaessa kerrottaisiin tarinaa Kajaanin Ale beer trailista. Kenties kartta ja leimapassi, johon voisi kerätä leimoja jokaista käydystä olutpaikasta. Ja ehdottomasti lokakuussa oltava myös edes viikko toimintaa, eihän olutpaikkakunta ole mitään ilman Octoberfestiä!

Innostuin asiasta itse niin paljon, että aloin pohtia, mitä ne oluet voisivat olla. Miltä seuraavat kuulostaisi?

Linnan Sahti tai Linnan lager, Kirkon tai Brahen Barley Wine, Nälkämaan Mäskileipä, Palotorni Pale Ale, Sissilinna Stout , Kekkosen Golden Age, Koivukosken Gueuze , Hermannin Hefeweizen. Yöjuna Pilsner, Lönnrotin Lager, Cajanus Porter, Viitostien Vehnä ja luonnollisesti, ”Kajaanin suurelle pojalle”, Niemisen pojalle Riku Red Ale tai Munamies Märzen.

Alapuolella olevassa kartassa punaiset ovat historiakohteita, vihreät tällä hetkellä aktiivisia kohteita ja keltaiset potentiaalisia olutkohteita plus hotellit.

Oluttulevaisuus Suomessa

Jos nykyinen lakiehdotus menee läpi, panimot saavat ulosmyyntioikeuden, samoin kuin Ravintolat. Tämä auttaisi pienpanimoita saamaan lisää myyntiä ja auttaisi kajaanilaisen olutkulttuurin luomista myös talvella kun turisteja on vähemmän. Tosin ravintoloiden oikeus koskee vain maksimissaan 5,5% vahvuisia oluita ja myyntiaika on sama kuin kaupoilla, mutta alku se sekin on!

Kuten alussa sanoinkin, näistä ei ole keskustelu kenenkään kanssa, kukaan mainittu osapuoli ei ole kuullut tästä ennen ja mitään ei ole pistetty alulle, mutta jos joku haluaa lähteä tätä viemään eteenpäin, antaa mennä vaan! Nämä ovat vain minun pieniä ajatuksia, miten kotikaupungin turismia saattaisin vietyä eteenpäin uudelle tasolle!

LÄHTEITÄ / VIITTEITÄ

Paikallisoluet

Koska paikallista olutta ei voi koskaan mainostaa liikaa, linkitetään tähän vielä mainitsemani oluet.

Oulunjärvi Pale Ale

https://www.facebook.com/oulujarviristeilyt/photos/pcb.1227192594012113/1227192554012117/?type=3&theater

Vuokatin Viinin Omenasiideri

Nälkämaan Luotikuja IPA

 

Beertrailit Yhdysvalloissa

Bend Ale trail

Lähteet

Lähteet yllä oleviin tietoihin tarjosi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Olvi

http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/jaali.htm

http://www.beerfinland.com/suomen_panimot/kajaani.htm

http://kniexp.org/tulliniemi/tulliniemi.htm

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s